~HenPerkele

(...ja minulta meni pari viikkoa sitten loppukin luottamus englannin kirjoittamiseen)
Huoooih. Voi äly, miten älyttömän kuvottavan apaattista ja etäistä ja kuinka minua väsyttääkään ja ärsyttääkään se kaikki (perjantainakin menin seitsemältä petiin enkä siitä paikasta liikkunut kolmeentoista tuntiin).
En voi sanoa olevani kirjoituksista erityisen stressaantunut, ehkä stressi purkautuukin jumalattomana väsymyksenä. Läksyt huutelevat vihjailevasti koululaukussani. Olen saanut ne tehtyä tänä lukuvuonna harvinaisen tunnollisesti, mitä nyt viime viikonloppu menikin harakoille, kun ei kerta kaikkiaan jaksanut.
Sanokaa, että teilläkin on samoja fiiliksiä, niin hämmentynyt mieleni herkeää kehittämästä salaliittoteorioita. Tai sitten ei.
Etäisentuntuiset ihmiset ovat, varsinkin jos ovat läheisiä, inhottavia, heille ei osaa puhua mistään, ja heistä tulee entistä etäisempiä. Että minä sitten inhoan sellaista etäisyyttä. Jos kerran pitää olla niin etäinen, niin menkööt saman tien kauas pois minun ilmaani pilaamasta, jos nyt kerrankin saisin luvan käyttää edes hiukan kovempaa ilmaisua. Turhauttavaa, kerta kaikkiaan.
Että minä haluaisin mennä kotiinkotiin ja unohtaa koulun ja kaverit ja vaikka katsoa Muumeja Jannen kanssa tai pelata jotain. Tai sitten vain nukkua kevääseen saakka. No jaa, elättelen toivoa, ettei tämä kauan kestä. Pientä kirjoitustenaikaista paniikkia ja paineita. Ja onneksi nyt on viimeinen vuosi, tuskin enää ensi syksynä huvittaisi taikkariin tulla kärsimään. Niin ihana paikka kuin onkaan, tai sitten ei. Ihan kiva ja silleen.
No jaa, taidankin tästä siirtyä lukemaan historian kurssikokeeseen, se kun on huomenna ja kaikkea. Jaksokin vaihtuu kohta, eikä se helpota oloani ollenkaan.
Pitäkäätten te nyt kuitenkin kivaa Jo se, että saa enemmän tai vähemmän julkisesti marmattaa mieltään vaivaavista asioista hieman keventää oloa. Katsokaa joutessanne vaikka tämä (tiedä sitten, kuinka monelle se mitään sanoo...minua ainakin se nauratti kovasti)
[link]